Kartanlukua. Kun kompassin punainen neula on karttapohjoista kohti, kartta on maaston suuntaisesti.
Lähes 20 astetta lämmintä. Ei yhtään hyttystä. Raikas värikäs syysmetsä. Edullinen harrastus kenen tahansa liikkuvaisen ulottuvilla.
Mikä se on? Kuntorastit Sipoon Linnapellossa 11.9.2014.
Suunnistus on parhaimmillaan syksyllä, kunhan ei vain pimeä yllätä. Aurinko laskee Keski-Uudellamaalla nyt vähän ennen kahdeksaa, joten metsästä on syytä tulla sitä ennen takaisin.
Pekka Väisänen (pekkasport.fi) on tuttu näky suunnistustapahtumissa.
Suunnistajan Kaupan myyjä, Sanna Saarimaa (suunnistajankauppa.fi).
Keski-Uusimaa -rastit on torstaisin, keväästä syksyyn pyörivä kuntosuunnistussarja, johon voi osallistua oman mielen mukaan silloin, kun sopii ja huvittaa.
Suunnistus huvittaa ja koukuttaa. Kun Aadan 7v kanssa menin 1,5 kilometrin reitin, aikaa kului evästaukoineen, ilman isompia virheitä vajaa tunti. Yleisimmät kommentit olivat: ”Tää on kivaa.” Ja vielä kovempaa huudettuna: ”Rasti!”
Ilmoittautumisen toimitsijat: Mirva Krum (vas.) ja Ulrica Holmgren.
Reitti oli helppo ja juuri sopiva koululaiselle koulupäivän jälkeen. Muut tarjolla olleet radat olivat pitempiä: 3, 5 ja 7 kilometriä.
Todellinen matka harrastelijalla voi tulla tuplasti pidemmäksi. Siksi liian vaativaa rataa ei kannata ahnehtia.
Kuntosuunnistuksia, toiselta nimeltään iltarasteja, järjestetään ympäri maata. Keski-Uudellamaalla seurat, Sibbo Vargarna, Keravan Urheilijat, Tuusulan Voima-Veikot ja Järvenpään Palo, vuorottelevat rastien järjestäjinä. Toimintaa tukee Keski-Uusimaa -lehti.
Kuntosuunnistusvastaava Mikko Torro ja ratamestari Leila Seppänen.
Tällä viikolla oli Sipoon vuoro. Seuran kuntosuunnistusvastaava Mikko Torro toimi ajanoton koordinaattorina, kun Leila ja Timo Seppänen olivat ratamestareina. Mikko kertoi seurojen yhteistyön sujuvan hyvin. Järjestäjät panostavat laatuun, jotta suunnistuselämys ja ratojen taso palvelisi peruskuntoilijaa.
Keski-Uusimaa -rasteilla on hyvä ajo-opastus, pysäköinnin ohjaus, ilmoittautuminen, ajanotto sähköisellä emit-järjestelmällä ja mikä parasta – tunnelma ja radat. Joskus pysäköinnissä on ollut ahdasta esimerkiksi hiekkatien varrella, mutta Linnapellossa oli käytössä ihanteellinen urheilukenttä.
Suunnistaa voi yksin tai yhdessä ja hinta aikuiselta on 6 euroa. Linnapellon rasteilla toimitsijoita oli yhdeksän: neljä pysäköinnin ohjaajaa, kaksi ilmoittautumisessa, yksi lähtöpisteessä ja kaksi maalissa.
Suosituilla Keskari-rasteilla käy viikoittain satoja eri-ikäisiä pihkaniskoja ja paikalla on säännöllisesti myös yksi tai pari alan kauppiasta, tällä kertaa Suunnistajan Kauppa myyjänään Sanna Saarimaa ja Pekka Sport yrittäjänä Pekka Väisänen.
Pekka antoi hyviä vinkkejä: tärkein hankinta on kengät. Niissä pitää olla pitoa, mutta rautapiikkejä ei välttämättä tarvita, vaikka niitäkin suunnistuskengistä löytyy. Hyvät kengät lähtee noin satasella.
Suunnistusvalmentajanakin toimiva Pekka suosittelee aloittelijoille aikuisten suunnistuskoulua, joita seurat järjestävät. Tärkeintä on kartanluvun opetteleminen.
Rastit on merkitty karttaan numerojärjestyksessä.
Kuvan polku on merkitty karttaan mustalla katkoviivalla.
Sitten maastoon. Aadan kanssa valitsimme helpon radan, jossa oli paikoin myös viitoitusta. Kartan valkoinen alue on metsää, tässä tapauksessa helppokulkuista ja avointa. Käytimme polkuja hyväksi.
Ykkösrastin kohdalla polku kulkee pisteviivoituksen päällä. Pisteviiva tarkoittaa ”kuvionrajaa”, joka on maastossa erottuva linja kahden erilaisen metsätyypin välillä.
Ykköseltä kakkoselle menimme polkua ja vältimme vihreän poikkiviivoituksen, joka voi olla kaatuneita puunrunkoja tai pusikkoa.
Kakkoselta kolmoselle meni selkeä polkureitti kivien vasemmalta puolelta. Samoin kolmoselta oli helpompi jatkaa polkua kuin heinikkoista, kuoppaista alarinnettä.
Oikea asenne. Hirvensaloilla oli aikaa poseerata.
Suunnistajan tärkeä taito on kääntää kartta oikeaan suuntaan eli karttapohjoinen kompassin punaisen neulan suuntaan. Vasta sen jälkeen maastoa voi verrata karttaan – ja karttaa maastoon. Tämä taito yhdessä karttamerkkien tuntemuksen ja suunnan ottamisen kanssa ovat edellytyksiä itsenäiseen suunnistukseen.
Nelosrastilta reitti nousi korkeuskäyrien poikki takaisin ylämaastoon viitosrastille. Siitä jatkui edelleen polku harmaalla merkittyjen avokallioiden halki. Viimeinen seiskarasti oli kinkkisempi, mutta sen löytämistä helpotti tien ja rakennusten läheisyys.
Rastin leimaaminen sähköisellä emit-leimasimella on jännittävä hetki.
Kiitos Sibbo Vargarna!
Tykkää meistä Facebookissa ja tilaa KivaaTekemistä-uutiskirje. Uutiskirjeen tilaajana saat vinkit Suomen kivoimmista kohteista ja tapahtumista sähköpostiisi parin viikon välein ja olet mukana kuukausiarvonnoissamme.
**
Haluatko tähän suunnistusaiheisen mainoksen? Kysy paras mediaratkaisu: http://www.kivaatekemista.fi/Mediakortti