Melontaretki Sjundbyn linnalta Kopparnäsiin

Julkaistu:

26.07.2023
| Kirjoittanut:

Mikä voisi olla kivempaa kesätekemistä kuin melontaretki kauniina kesäpäivänä uniikissa ympäristössä. Tämä oli minun haaveeni, jonka toteutin Siuntion ja Inkoon vesillä.

Melontaretki ”Suomen Amatsonille” alkaa Siuntion Melontakeskuksen vieressä sijaitsevalta sulkuportilta, jolla estetään suolaisen meriveden pääsy jokeen. Sulun saa auki narusta kevyesti vetämällä ja odottamalla. Sulkuporttien välissä on toinen naru, josta avautuu jälkimmäinen portti. Kuva: KivaaTekemista.fi

Viime kesänä olin pari kertaa melomassa ja kerran suppailemassa Helsingin Vuosaaresta käsin merellä ystävien kanssa. Nyt suuntasin retkelle yksin – ja vieläpä yön yli! Yön yli -melonta oli kiinnostavaa ja uutta minulle. 🏕

”Suomen Amatsoniin”, niin kuin Susse Ekström Siuntionjokea melontapalveluyrityksensä SE-action sivuilla kutsuu, olin saanut ensi kosketuksen vuonna 2016, kun teimme alueesta juttua. (www)

SE-actionin ylläpitämä Siuntion Melontakeskus sijaitsee Pikkalanlahden (meren lahti) pohjukassa. Keskuksen lähistöllä on sulku, josta pääsee Siuntionjoelle. Joen merenpuoleista osaa kutsutaan myös Pikkalanjoeksi. Kuva: KivaaTekemista.fi

Ja nyt tärkeä vinkki ellet tunne Uudenmaan rannikkoa hyvin: Siuntio on lännessä ja Sipoo idässä. Molemmat alkavat ässällä ja molemmissa virtaa joki: Siuntionjoki ja Sipoonjoki. Meinasin jo sekoittaa! 😅

Nyt ollaan siis Länsi-Uudellamaalla – itse asiassa aika lähellä Lomamäen Lemmikkipuistoa (joka sijaitsee Inkoon Degerbyssä), josta teimme juttua pari kesää sitten. Melontaretki suuntautuu Siuntion vesiltä lopulta myös Inkoon vesille.

”Suomen Amatson” ei ole ollenkaan huono nimitys. 🌳 Joki virtaa lähellä asutusta, teitä ja korkealla menevän Helsinki-Karjaa -rautatien alitse mutta silti niin omassa luontotyypissään lehtometsän ympäröimänä. Toki olemme maaseudulla! Kuva: KivaaTekemista.fi

Lehvästöt kurkottavat kohti jokea. Heinäkuun aurinkoisena maanantai-iltana joki on aika hiljainen. Pari kajakkia ja kolme suppailijaa tulivat vastaan.

Aloitin melontaretken noin kello 17.20 melontakeskukselta, suuntana pohjoinen. Tarkoituksenani oli aluksi suunnata keskiaikaiselle Sjundbyn linnalle. 🏰 Sinne on noin kuuden kilometrin melonta.

Punaisella rengastettu alue kuvaa ensimmäistä melonreittiäni etelästä pohjoiseen ja takaisin. Matkalla on ylitettävänä n. 2,5 km pituinen Vikträsk-järvi. Kuvaleike: Siuntiun kunnan pyöräily- ja melontakartta / SE-action

Melontakeskuksen työntekijä Saga vinkkasi lähtiessäni, että Vikträsk-järven alussa vasemmalla on melojia varten laituri ja toinen laituri on Sjundbyn linnan kohdalla. Jo näitä ennen kantatie 51:n sillan alituksen jälkeen vasemmalla on Pikkalan ABC:n laituri.

Tauko ABC:llä kävi etukäteen mielessä, mutta toisaalta olin varannut ruokatarpeita juuri sopivasti, niin miksipä poiketa luonnon keskeltä ihmisvilinään. ABC ei näkynyt mitenkään häiritsevästi joelle; se pitää hoksata, jos siinä haluaa pysähtyä. Toki liikenteen ääniä välillä kuuluu mutta ei mieleen painuvasti.

Vikträsk-järven maisemia. Järvelle saavuin noin puoli tuntia startin jälkeen ja järven ylitukseen meni toiset puoli tuntia. Sanotaan, että oma melontavauhti on ehkä keskimääräistä satunnaismelojaa hieman kovempi – ja iltakin oli jo pitkällä, mutta ei paniikkia! 🛶 Kuvat: KivaaTekemista.fi

Melontakeskuksen Saga vinkkasi, että järvi kannattaa ylittää läheltä oikeanpuoleista (itä) rantaviivaa. Kyllä, kartankin mukaan se on suorempi niin. Pohjoispäässä on suisto, josta jokiuima löytyy kaislojen seasta.

Tapasin myös SE-actionin yrittäjän Sussen ennen retkeä. Säädin kajakin jalkatuet kuivalla maalla sopiviksi ja kysyin peräsimestä. Omassa kajakissani varsinaista säädettevää peräsintä ei ollut, mutta säädettävä pohjaevä kyllä. Susse kertoi, että hän ei yleensä käytä sitä.

Sjundbyn kylä oli osa miehitettyä Porkkalaa

Huomasin, että varsinkin Vikträskin ja Sjundbyn välisellä osuudella oli kaatunutta puunrunkoa vedessä, joten evä oli hyvä vetää sisään käsivipua käyttäen. Muutoin koin evän hyväksi ja tuovan suuntavakautta – erityisesti myöhemmin merellä.

Sjundby voimalaitoksineen ja linnoineen kuului Venäjän miehitysvyöhykkeeseen vuosina 1944-1956. Tästä kerroimme vuoden 2016 jutussa edellä. Kuvat: KivaaTekemista.fi

Sjundbyssä voi nähdä merkkejä historiasta rakennusten seinämien kyrillisissä kirjaimissa. Onneksi niiden keskellä on myös Ukrainan lipun värit. Itse linnan pihamaalle ei ole suotavaa mennä omin päin, koska linna on yksityisomistuksessa.

Joki tosiaan katkeaa Sjundbyssä vanhaan vesivoimalaitokseen vuodelta 1926. Jos melontaa haluaa jatkaa yläjuoksulle, kajakki on kannettava kuvassa näkyvän voimalaitoksen ohi. Se olisi kaksin helpompaa.

Pidin reilun tunnin mittaisen hyvän ruokatauon Sjundbyn melontalaiturin kupeessa. Se kannatti, sillä edessä oli vielä paluu ja vaativampi meriosuus. Tavoitteeni oli yöpyä Kopparnäsin virkistysalueella, jota Susse oli tiedustellessani suositellut.

Tämä kuva on paluumatkalta Vikträsk-järven eteläpäästä, jossa oli nuoria kalastajia veneineen. Kello lähenteli iltayhdeksää. Kuva: KivaaTekemista.fi

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

🔸🔸

HOKSAA JUTTUMME, TÄHTIKOHTEET JA KESÄKOHTEET! 😎✨

Juttuja kesältä 2023: Heinolan kesäSeikkailuminigolf OittaaSuomenlinnan seikkailukierrosPellavaenkeli, SomeroJokiiin Pellava, JalasjärviUudenkaupungin kesä

Jokipiin Pellavan tehtaanmyymälä sijaitsee Kurikan Jalasjärvellä 3-tien lähettyvillä. Uudenkaupungin vetonaula on Kaupunginlahti ravintoloineen, tapahtumineen ja vierassatamineen. Kuvat: Jokipiin Pellava ja Visit uusikaupunki

🔸🔸

Pikkalan vanha silta, Pikkalan kartanon ranta, sulkuportti ja sitten aukeaa meri! 🌊 Kuvat: KivaaTekemista.fi

Merelle, suuntana Kopparnäs

Kello näytti 21.25, kun olin palannut jälleen sulkuportille. Kiepautus Sjundbyssä melontakeskukselta käsin oli kestänyt taukoineen nelisen tuntia.

Arvoituksellisin osuus oli kuitenkin vielä edessä, koska en ollut selvittänyt Kopparnäsin leiripaikkoja tarkasti. Kuulin Sagalta, että melojia leiriytyy Stora Halsö -saaressa Kopparnäsin virkistysalueen ulkoreunalla, mutta se olisi ollut minulle liian pitkän matkan päässä tämän alkulenkin jälkeen.

Kopparnäs-Störsvik on Inkoon ja Siuntion rajalla sijaitseva Uudenmaan virkistysluayhdistyksen (Uuvi.fi) ylläpitämä retkeilyalue, johon useimmat retkeilijät suuntaavat maateitse.

Puoli tuntia merimelontaa takana Pikkalanlahdella kohti etelää. Kuva on otettu auringonlaskun suuntaan kellon näyttäessä 21.55. Kuva: KivaaTekemista.fi
Ylhäällä kuva, jossa PIkkalanlahden jälkeen käännytty oikealle länteen ja edessä siintää Kopparnäs. Puoli tuntia myöhemmin löytyi sopiva rantautumispaikka Båsgrundenin saaresta, tyylinä tällä kertaa toinen jalka paljaana. 😅 Teltalle löytyi hyvä paikka. Kuvat: KivaaTekemista.fi

Rantautuessa kello oli jo puoli 11 ja pieni saari sijaitsi aivan Kopparnäsin niemeä vastapäätä. Reissun upeimpia fiiliksiä oli rantautuminen ”omalle saarelle”.

Vesilintujen pesimäaika on ohi, joten en häirinnyt linnustoa. Leiriytyminen teltan tai laavun kanssa muita häiritsemättä kuuluu jokaisen oikeuksiin (ent. jokamiehen oikeudet).

Vesiliikenne oli Siuntion saaristossa melko hiljaista niin mennessä kuin seuraavana päivänä palatessa. Pysyin koko menomatkan ajan melko hyvin kartalla, meloin muutaman sadan metrin päässä oikeanpuoleisesta rannasta, toki lahtien kiertämistä välttäen.

Aamu on valjennut. Vastarannalla näkyy Kopparnäsin laajahko virkistysalue telttoineen. Paluumatkalla kävin katsomassa vastapäätä sijaitsevaa hiekkarantaa, jossa näytti olevan usempia leiriytyijä, osa maastopyörillä. Kuvat: KivaaTekemista.fi

Paluumatkalla tapahtuu odottamatonta

Oli mukava yöpyä saaressa, koska keli oli niin mainio. Teltassa kuitenkin pidin kevyttä pipoa päässä ja pitkähihaista flanellipaitaa makuupussissa. Taisi olla niin, että t-paitaa lämpimämpi paita oli vain ajatuksissa päällä. Yö ei ollut lainkaan yhtä lämmin kuin päivä.

Hetken harkinnan jälkeen pulahdin aamu-uinnille ja se kannatti. Merivesi tuntui lämpimämmältä kuin mihin olen merellä tottunut. Fasiliteetit, kuten ulkovessa, puuttui saarelta, mutta pärjäsin hyvin ilmankin. Sää vaikuttaa ainakin omalla kohdallani todella paljon telttailun mielekkyyteen.

Poutasäällä teltan ja makuupussin saa myös pakattua kuivana, jolloin niitä ei tarvi erikseen kotona kuivattaa. Ja hoks! Kun kamat ovat taas kannossa ja roskat kerätty, erillistä siivousta ei tarvita, kuten monesti esimerkiksi mökeissä tarvitaan. 👌

Huomasin jälkeen päin Uuvin sivujen kartasta, että saari, jolla yövyin, Båsgrunden, ei kuulu itse virkistysalueeseen, mutta on asumaton. Saari oli muuten siisti, mutta mukaani pakkasin 6 löytämääni vanhaa (tyhjää) viinapulloa. ♻

Kartaan on merkitty arvioitu menoreitti lilalla ja paluureitti oranssilla. Karttakuva: MML / www.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka

Kuten kuvasta näkyy, erehdyin paluumatkalla suunnasta.

Kapeaa salmea, jota olin tullut edellisenä päivänä, ei erottanut rantaviivassa, koska pienempi saari oli salmen edessä. Vaikka mukanani oli kompassi, en katsonut sitä oikein.

OIkea suunta olisi ollut itä, mutta oma suuntani oli kaakko. Vasta Kalvö ja Vårdö -nimisten saarien välisessä salmessa aloin hoksata, että reitissäni on jotain hämminkiä. ❓ Oikealla parin kilometrin päässä näkyi Upinniemen varuskunta sotalaivoineen ja oikealla takana avomerta, jota en ollut menomatkalla nähnyt.

Katsoin kännykästä tarkemman sijainnin (esim. Maastokartat -sovellus). Merellä tai jäällä liikkuessa voi todella helposti pudota kartalta. Loppumatka kuitenkin sujui hyvin ja turhia mutkia ei tullut.

Kaikkineen paluumatka merellä kesti reilut puolitoista tuntia, kun menomatkan meriosuus ainoastaan reilun tunnin.

Pikkalanlahdella paluusuuntana on pohjoinen. Määränpää eli melontakeskus on keskikohdan oikealla puolella suunnassa, jossa näkyy peltoa ja vaalea iso rakennus. Vasemmalle jää Pikkalan vene- ja purjevenesatama. Kuva: KivaaTekemista.fi

Jokisuisto erottuu horisontissa myös muuta maastoa matalampana, koska pitkä Siuntionjoki tuskin laskee isolta mäeltä mereen. 😀

Reissu oli kaikkinensa onnistunut. Tässä vielä joitakin vinkkejä melojalle:

  • Huomio sää. Melomaan ja varsinkaan merelle ei ole mitään asiaa, jos sää on liian oikukas, esimerkkeinä kova tuuli tai ukkonen.
  • Jos teet kajakissa jotain muuta kuin melot, ole varovainen. Et saa tukea sivulta muuten kuin melan avulla.
  • Voit säilyttää usein tarvittavia tavaroita, eväitä tai juoman joko kuminarujen alla kannella tai aukkopetteen alla kajakin pohjalla.
  • Kun pakkaa kajakkia, säilytystiloihin ei mahdu täysi reppu, rinkasta puhumattakaan. Tavarat pitää purkaa pienempiin osiin.
  • Veden tarve omalla n. 20 h reissullani oli 2,5 litraa, josta n. 1,5 litraa kului kahden lämpimän aterian (päivällinen ja aamupuuro) ja kahvin keitinvetenä, loput juomavetenä.
  • Yksi isoimmista riskeistä on se, että toinen vene ei näe sinua. Huolehti tavalla tai toisella että sinut huomataan. Melo mieluiten rantojen lähettyvillä.
Ihmisiä, joita ilman reissu ei olisi luonnistunut. Vas. ylhäältä SE-actionin Saga, kajakissa Susse, minä saareen saavuttuani myöhään illalla ja vastaanottamassa seuraavana päivänä Bianca. Kuva: KivaaTekemista.fi

🔸🔸

Jos haluat Tähtikohteeksija/tai että kerromme sinun kohteesi tarinan, otathan yhteyttä, p. 0400 468 174 tai henri(a)kivaatekemista.fi. Olemme saaneet hyvää palautetta asiakkailtamme onnistuneista kampanjoista, joita teemme ympäri vuoden. Lue lisää

KivaaTekemistä.fi / LikeFinland.com on koko Suomen kattava vapaa-ajan media ja hakupalvelu kivalle tekemiselle. Tykkää meistä Facebookissa tai seuraa Instagramissa.