Kuukauden hiljaiselon jälkeen on aika päivittää taas kuulumisia. Arki on palannut, ja kesä on vaihtunut syksyyn. Paljon on kerennyt tapahtumaan, niin autolle kuin meillekin.
Ääriään myöten täyteen pakattu karavaanin tavarakontti aiheutti meille syyskuun alussa isoimman päänvaivan. Matkalaukku oli osunut vesiputken muoviseen liittimeen saaden aikaan aikamoisen vuodon. Siinä sitten muutaman pyyhkeen voimin kuivailtiin lattiaa ja etsittiin vuotokohtaa. Ärräpäitä lenteli ja hiustenkuivaaja oli kovassa käytössä. No tulipahan ainakin perusteellinen lattianpesu tehtyä samalla, jos jotain positiivista täytyy keksiä.
Melkoisen heiveröisiä tuntuu olevan nuo vesiputket, täytyy olla talvellakin tarkkana ettei pääse vahinkoja syntymään. Jäätyminenhän se talvisin suurin riskitekijä on. Ajattelimme kyllä, että tänä talvena emme käyttäisi autossa vesiä ollenkaan. Kotoa kun ottaa ison kanisterin vettä reissuille mukaan, niin sillä pärjää oikein hyvin. Eihän kesämökeilläkään ole aina juoksevaa vettä.
Kalevankankaan reitistö.
Keväisin ja syksyisin on aina hyvä tehdä vesitankkien puhdistukset. Tankkien puhdistukseen käytämme sitruunahappoa tai väkiviinietikkaa. Emme kylläkään käytä tankkivettä ruoanlaittoon tai juomiseen, vaan pelkästään peseytymiseen, joten makuhaittojen takia puhdistusta ei tarvitsisi tehdä. Karavaanikaupoista löytyy varmasti ihan valmiitakin puhdistusaineita kyseiseen tarkoitukseen. Sitruunahappo on kuitenkin luonnontuote, ja sitä saa lähes jokaisesta päivittäistavarakaupasta.
Erätulilla Kalevankankaalla.
Puhuimme jo kesällä, että olisi kiva lähteä syksyn tullen eräilemään ja vaeltelemaan luontoon. Vaelluskelit ovat nyt parhaimmillaan, kun aurinko vielä paistaa ja päivät ovat poutaisen lämpimiä. Suunnitelmana oli lähteä ihastelemaan joko Kolin tai Rukan maisemia. Viikko sitten, reissua edeltävänä päivänä iski kuitenkin kunnon flunssa, ja viikon mittainen loma vaihtui sängynpohjalla makoiluun ja villasukkiin. Se niistä suunnitelmista.
Nakit paistumassa.
Eilen kuitenkin saimme päähänpiston lähteä pikareissulle Mikkeliin ja etsimään sieltä ulkoilureittiä, jossa olisi laavu ja mahdollisuus makkaranpaistoon. Nyt kun auto ja matkaajat ovat kunnossa, niin kaipasikin jo karavaanielämää ja edes pientä ”vaellusta”.
Mikkelistä löytyy useita ulkoilureittejä. Lähimpänä keskustaa sijaitsevat Kalevankangas ja Urpolan luontokeskus. Urpolan luontokeskus toimii Mikkelin vanhimmassa asuinrakennuksessa ja se on auki kesäisin. Sinne kootaan vuosittain luontonäyttely. Luontopolku kiertää Urpolan luonnonsuojelualueella, jossa voi nähdä vanhan myllymiljöön ja kosken. Reitillä on hyvät opasteet ja mahdollisuus makkaranpaistoon.
Urpolan reitit olen kolunnut useaan otteeseen, joten päätimme mennä Kalevankankaalle, sillä se oli molemmille uusi tuttavuus. Ehdimme ostaa vaellusretkelle käsigps:n, joten pakkohan sitä oli päästä testaamaan, vaikka opastetulle reitille suuntasimmekin. Kävelimme Kalevankankaan 7,5 kilometrin lenkin ja jäimme puolessavälin paistelemaan nakkeja laavulle. Puita oli laavulla hyvin tarjolla, joten siitä ei tulenteko jäänyt kiinni.
Sattuipa mukana olemaan myös kokenut geokätköilijä, jonka avulla löysimme elämämme ensimmäisen kätkön. Kyllä sitä etsittiinkin, kun koordinaatit näyttivät milloin minnekin. Vaati hetken mietintätuokion nuotion äärellä ennen kuin välähti missä se voisi olla. Yön vietimme Kalevankankaan parkkialueella, lähellä ravirataa.
Siinä se nyt on, ensimmäinen geokätkö.
Kun lähtee oikealla asenteella lähimetsään, niin voi saavuttaa hyvinkin samanlaisen tunnelman kuin lähtemällä kauas vaeltelemaan. Meille Kalevankaan luonto ja nuotion äärellä ulkoilmasta ja pimenevästä illasta nauttiminen teki kyllä hyvää. Miten sitä on tullutkin niin harvoin käveltyä metsissä ilman sen kummempaa suunnitelmaa.
KivaaTekemistä.fi on koko Suomen kattava hakupalvelu kaikelle kivalle tekemiselle. Tykkää meistä Facebookissa ja tilaa KivaaTekemistä-uutiskirje. Uutiskirjeen tilaajana saat vinkit Suomen kivoimmista kohteista ja tapahtumista sähköpostiisi parin viikon välein ja olet mukana kuukausiarvonnoissamme.