Päivitetty 2016

KivaaTekemistä -tiimi pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa: vaeltaa Enontekiön Hetasta Muonion Pallastuntureille kulkeva retkeilyreitti kesäaikaan. Teimme vaelluksen osana Torassiepin Vaeltajan huoltopakettia Hetta-Pallas. Huoltopakettiin kuuluu majoittuminen Torassiepissä ennen ja jälkeen vaelluksen, kuljetus Hettaan sekä ilmainen parkkipaikka omalle autolle vaelluksen ajaksi.

Olimme molemmat kulkeneet osan reitistä hiihtäen, Sari Vuontispirtiltä Olokselle ja me molemmat Hetasta Vuontispirtille. Nyt saimme mahdollisuuden päästä viimeinkin kokemaan reitti kesäaikaan.

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kulkeva Hetta-Pallas -retkeilyreitti on pituudeltaan 55 kilometriä. Sen voi vaeltaa molempiin suuntiin. Me lähdimme matkaan pohjoisesta eli Hetasta. On tärkeä tietää, että retkeilyreitti lähtee Ounasjärven pohjoispuolelta Enontekiön kirkonkylältä Hetasta, mikä edellyttää venekuljetuksen varaamista.

Varasimme venekuljetuksen etukäteen soittamalla (www) yrittäjä, kultaseppä Tuomo Laaksolta. Hänellä on myös oma koruliike, Koru Laakso, heti rantaan kääntyvän tien risteyksessä. Jos aikaa riittää, Koru Laakso on käymisen arvoinen kohde perinteisine lappilaisine koruineen.

Venekyyti lähtee Hetan kunnantalon rannasta. Samassa veneessä matkasi kolmihenkinen perhe Kangasalta kahden lapinkoiran kera. Niemisten perhe oli lähtenyt vaellusretkelle tyttärensä ehdotuksesta. ”Elämässä pitää olla tavoitteita ja yksi niistä oli ainoan Suomessa sijaitsevan lapinkoiran patsaan näkeminen”, perheen äiti kertoi tyttärestään. Pronssinen koirapatsas löytyy Hetan luontokeskuksen pihalta.

Tämä on sitä jotain

Lähdimme matkaan sunnuntaiaamuna ja vaelluksemme alkoi puoli yhdeltätoista. Vajaan kuuden kilometrin jälkeen aloituksesta edessämme oli ensimmäinen monipuolinen Pyhäkeron taukopaikka, jossa pidimme makkara- ja evästauon. Pian Niemiset tulivat ruokailemaan trangian kera. Meidän keitin odotti vielä rinkassa.

Pyhäkero – matkaa taivallettu n. 7 km
– autiotupa, tilaa 5 hlölle, tuvassa takka ja kaasuliesi
– pihapiirissä jätteiden lajittelupiste
– kevätsesonkina kahvila

Taukopaikalta alkoi ensimmäinen nousu Pyhäkeron päälle. Noustuamme puolisen kilometriä takana avautuivat upeat maisemat. Ei tarvinnut kauaa miettiä syytä, miksi vaellukselle lähdettiin. Siitä eteenpäin maisemat vain paranivat.

Matka jatkui

Kävelyreitit kulkevat usein tunturien huippujen kautta, kuten myös Hetta-Pallaksella. Hiihtoreitit sen sijaan kiertävät tunturien sivustoilla. Merenpinnasta yli 700 metriin kohoavan Pyhäkeron valtaus oli ensimmäisen päivän hienoin hetki. Näimme huipulla lunta, erikoisen neliskanttisen näköisen tunturijärven ja sen rannalla rakennuksen jäänteet.

Koko ympäristö hohkasi roosaa väriä. Kukan nimi selvisi vasta toisena päivänä Pallaksen luontopolun kylteistä. Kyseessä oli kukkiva kurjenkanerva.

Kun vaelluksen aloituksesta oli kulunut viitisen tuntia, laskeuduimme Pyhäkerolta loivasti Sioskurua kohti ja näimme ensimmäiset porot. Kuru on tuntureiden välissä kulkeva notkelma.

Älä ota mitään turhaa mukaan

Yritimme pitää rinkan painon minimissä. Meille molemmilla oli tilavuudeltaan 30 litran rinkat, joihin saimme mahtumaan kaiken tarpeellisen: yhdet vaihtovaatteet, ruuat, juomat, omat hygienia- ja ensiaputarvikkeet, retkiastiat ja -keittimen, makuupussin, kameran ja kartan.

Oma vessapaperirulla kannattaa pakata rinkkaan, sillä yhdessäkään reitin varrella olevassa vessassa sitä ei ollut. Koska yövyimme varaustuvassa, emme tarvinneet mukaan telttaa emmekä retkialustaa.

Vettä ei tarvitse ottaa mukaan koko reissun pituudelle, sillä puhdasta vettä saa matkan varrelta. Jokaisen tuvan lähistöltä löytyy joko kaivo tai lähdevesipaikka. Myös reitin varrella oli useita virtaavia puroja, joista vesipullot sai näppärästi täytettyä. Joillakin taukopaikoilla kehoitetaan keittämään tai suodattamaan vesi.

Virtaavista paikoista käytimme vettä sellaisenaan – ja se oli sitä tunturipurojen raikkautta!

Useimpien tupien varustukseen kuuluu kaasuhella, joten oman retkikeittimen mukaan ottaminen ei ole välttämätöntä. Tapasimme Sioskurulla kajaanilaisen Senjan, joka harmitteli kantaneensa mukanaan retkikeittimen myötä ”turhaa painoa”. Koimme itse mukavammaksi ja helpommaksi valmistaa ruuat ulkona omalla keittimellä.

Sioskuru – matkaa taivallettu n. 15 km
– autiotupa, tilaa 16 hlölle
– varaustupa, tilaa 8 hlölle (11€/hlö/yö)
– tuvissa kamiina, kaasuliesi ja välttämättömät keittoastiat

Hannukurua kohti

Pidimme Sioskurun kämpällä pienen tauon ja sen jälkeen Siosvaaralla pidemmän jalkojen lepuuttelun ja istuskelun ilman vaelluskenkiä.

Matkaa Sioskurusta Ounastunturin rinteitä pitkin Pahakuruun oli 11 kilometriä. Näimme pari porotokkaa kymmenine poroineen ja vasoineen. Porot tulevat kesällä usein tunturiin pakoon pusikoiden sääskiä.

Senja vaelsi yksin ja kertoi olevansa aloittelija. Pian hän kuitenkin ohitti meidät. Hän kertoi osallistuneensa viime vuonna Suomen Ladun järjestämälle retkeilykurssille Saariselän Kiilopäällä, jossa oli saanut hyvin päivitettyä tiedot varusteista. Lisäksi kurssi oli sisältänyt sadan kilometrin vaelluksen neljässä päivässä.

Useimmilla vaeltajilla ei näkynyt sauvoja. Senjalla kuten myös meillä oli sauvat mukana. Mielestämme vaeltaminen on paljon kokonaisvaltaisempaa liikuntaa sauvojen kanssa kuin ilman. Ylämäissä tasapaino säilyy sauvojen kanssa paremmin.

Hannukuru – matkaa taivallettu 28 km
– autiotupa, tilaa 16 + 16 hlölle
– varaustupa, tilaa 12 + 12 hlölle (11€/hlö/yö)
– tuvissa kamiina, kaasuliesi ja välttämättömät keittoastiat
– jätteiden lajittelupiste
– sauna (maksullinen), kota ja erillinen telttailualue

Kello oli jo kahdeksan, kun saavuimme Pahakurun kautta Hannukuruun. Hannukuru on erikoinen ”keidas” keskellä erämaata. Lampi, puusto ja niittymäiset alueet poikkeavat reitin tunturiluonnosta.

Taukopaikalta löytyy kaikki retkeilijän tarvitsemat palvelut, kuten vessat, kaivo, jätepiste, likavesikaivo, ihana lampi, polttopuita, jopa ongelmajätelaatikko paristoille jätekatoksessa.

Hannukurun Hanna-varaustuvassamme ei ollut muita majoittujia, kuten ei myöskään viereisessä Hannu-tuvassa. Muutoin Hannukurussa oli muutamia yöpyjiä teltoissa tai autiotuvassa, joka ei vaadi varausta.

Tuvassa oli selkeät ohjeet tupakansiossa – ja kämppä jätettiin taatusti vähintään yhtä hyvään kuntoon kuin saapuessa. Hyttysistä… Ihan ilman sääskiä ei yö sujunut varaustuvassa. Toinen meistä sai vähän paremmat unet kuin toinen. Tuvassa oli valoisaa läpi yön.

**
KESÄ HELPOMMAKSI: KivaaTekemistä.fi -etusivulta on kätevä etsiä kiinnostavia tapahtumia ja käyntikohteita paikkakunnittain sekä sädehaulla mobiilisti reissun päältä! Voit myös jättää kohdesivuille Facebook-kommentteja, niin muutkin näkevät mitä mieltä niistä ollaan.
**

Toinen päivä

Aamulla Sarilla oli pääkipua ja Henrillä hartiat kosketusarat rinkasta. Niin sitä vain yhdeltätoista lähdettiin jalat hieman tönkköinä, ”niillä eväillä mitä oli”, mutta hyvällä fiiliksellä.

Kun edellisenä päivänä oli ohitettu Siosvaara ja Sioskuru, nyt oli vuorossa Suastunturi ja Suaskuru. Suastunturilta näkyi mukavasti edellispäivän reittiä ja Pahakurun kämpät.

Ensimmäisen päivän reilut 28 kilometriä sai 6 kilometriä lisää, kunnes saavuimme Suaskurun kämpälle. Vuorossa oli molemmille maukas porokeitto ulkona trangialla lämmitettynä, nam!

Suaskurun taukopaikalla ei ollut jätepistettä, mutta polttopuita ja nuotiopaikka kylläkin.

Meitä vastaan tuli pariskunta, joka oli yöpynyt Nammalakurun autiotuvassa. Se on Hannukurun ja Pyhäkeron ohella monipuolisimpia taukopaikkoja vaellusreitin varrella.

Oma matkamme jatkui jo toisen päivän toiselle huipulle, Lumikerolle, jonne olikin kipuamista. Lumikerolta avautuu upeat maisemat pohjoiselle reitillemme sekä etelään Pallastuntureille. Sivuilla näkyy järviä ja idässä Raattaman kylä.

Lumikeron ja sitä seuraavan Vuontiskeron osuuksilla reitti oli vaikeakulkuisempaa kuin muilla osuuksilla, mutta hyvillä vaelluskengillä ei tullut ongelmia. Siellä täällä matkasi kanssavaeltajia sekä Suomesta että kauempaa.

Unohda älypuhelimet kotiin

On tärkeää ottaa huomioon se, että puhelimet eivät toimi juurikaan reitin varrella. Meillä molemmilla oli mukana älypuhelimet, mutta niistä ei ollut muuta hyötyä kuin se, että niillä sai otettua kuvia.

Mukanamme oli myös tyttäremme peruspuhelin, jossa akku kestää moninkertaisesti enemmän kuin omissa puhelimissamme. Sillä saimme soitettua myös reissun ainoan puhelun. Lähempänä Pallasta puhelimet alkoivat taas kuulua. Virransäästötilassa älypuhelimenkin akku kesti erämaassa yllättävän hyvin, kun 3G-verkko ei ollut syömässä virtaa.

Montellinmaja ja loppuhuipennus

Montellinmaja on vanha poromiesten ja vaeltajien taukopaikka tunturissa. Laveripaikoille mahtuu nipin napin neljä yöpyjää.

Montellinmaja – matkaa taivallettu 41 km
– autiotupa, tilaa 4 hlölle
– tuvassa avotakka

Paistoimme makkaraa ja tapasimme Kontran perheen pääkaupunkiseudulta, joka oli lähtenyt samana päivänä Vuontiskero-tunturin länsipuolella olevalta Vuontispirtiltä. Heidän tavoitteenaan oli olla neljässä päivässä Hetassa.

Sivuutimme Nammalakurun taukopaikan ja söimme loppuiltapäivän kilometrejä tavoitteena Pallas. Rihmakurulta Pallakselle noustessamme vastaan juoksi – ja myöhemmin ohitti – iltalenkillä ollut nuori nainen koiransa kanssa. Hän varmaankin harjoitteli hurjaan NUTS Ylläs-Pallas-Hetta –polkujuoksukilpailuun. Ei yritetty rinkkoinemme peesata, vaikka Henri ehdotti.

Loppu häämöttää!

Tunturi hiljeni, kunnes Sari yllätti lintupoikueen – ja lintupoikue Sarin – Pallaksen kivikkoisessa ylänousussa. Taisivat olla riekkoja tai teeriä.

Upea sää oli suosinut meitä ilman sadepisaroita koko reissun ajan. Lopulta Hotelli Pallas, luontokeskus ja niiden yläpuolella olevat, Lapin sodassa räjäytetyn entisen hotellin, rauniot avautuivat alas eteemme. Kello oli puoli kymmenen tiistai-iltana – ja 55 kilometriä pitkä tunturijono takana.

Loppufiiliksiä

Reitti on upea kokemus. Sää ja vuodenajat tekevät siitä kaikille vähän erilaisen. Meille sopi juuri Hetasta aloittaminen, koska alue ei ole niin tuttua kuin Pallas. Aurinkorasva kannattaa muistaa, koska iho palaa tunturissa herkästi myös viileällä kelillä, kun on koko päivän ulkona. On tärkeää pitää energiatasot yllä koko matkan ajan nauttimalla suolaista ja sokerista purtavaa sekä säännöllisesti nestettä. Meillä urheilujuoma, vesi, suolapähkinät, rusinat ja suklaa toimivat hyvin.

Sääskiltä voi suojautua sääskivoiteella tai esimmerkiksi sääskilakilla, joka ei vie repussa tilaa juuri yhtään. Varaustupien vuokraus onnistuu Hetan tai Pallaksen luontokeskukselta. Toisesta päästä avain noudetaan, toiseen palautetaan.

Toisen yön yövyimme Vaeltajan huoltopaketin mukaisesti Torassiepin hyvätasoisessa mökissä sisältäen saunan ja aamiaisen. Normaalisti pakettiin kuuluu myös vaellusta edeltävä yöpyminen Torassiepissä. Paketti sisältää myös kuljetuksen Hettaan.

Torassiepin rauhallinen mökkikylä ja porotila sijaitsee vajaan 20 kilometrin päässä Pallaksen luontokeskukselta. Sen voi vaeltaa tai tilata kuljetuksen Torassieppiin lisämaksusta.

Teksti ja kuvat: Sari Särkijärvi, Henri Elo

Lisätietoja Hetta-Pallas -vaellusreitistä:

Tunturi-Lapin luontokeskus
Pallastunturin luontokeskus

***
KivaaTekemistä.fi on koko Suomen kattava hakupalvelu kaikelle kivalle tekemiselle. Tykkää meistä Facebookissa ja tilaa KivaaTekemistä -uutiskirje. Uutiskirjeen tilaajana saat vinkit Suomen kivoimmista kohteista ja tapahtumista sähköpostiisi parin viikon välein ja olet mukana kuukausiarvonnoissamme.